Huhhuh, olipahan päivä.
Kaiken tämän joulustressaamisen ja -vipeltämisen keskellä on mukavaa viettää välillä laadukasta perheaikaa. Päivä alkoi luksusbrunssilla äidin luona. Läsnä rakas synttärisankarisiippani, siskoni poikaystävineen ja äiti aviomiehineen. Äiti tarjosi Neiti Hakkaraisen perunasalaattia, jonka loistava juju olivat sinihomejuustomurut sekä saksanpähkinärouhe. Lisäksi tarjolla oli lämminsavulohta sekä croissanteja.
Brunssilla pehmentämisen jälkeen vuorossa olikin työleiri: jokavuotinen joulupiparien leivonta. Työleiristä tuli odotettua pidempi, kun taikina ei nauramisesta, hikoilusta, kiroilusta ja kaulimisesta huolimatta ottanut loppuakseen. Seurueen miesväki katsoi itsenäisyyspäivän hengessä perinteistä sotaleffaa, me naiset sodimme omalla puolellamme, aseina uuni, kaulin ja vanhoja muovailuvahamuotteja.
Valitettavasti ystävämme Punaviini liittyi seuraamme vasta loppumetreillä...
No joo. Tästä päivästä jäi käteen paitsi kasa herkullisia joulupipareita, myös hyvä mieli siitä, että mulla on niin ihana perhe. Niistä monista ihanista asioista, joita mulle on suotu, perhe on melkolailla parasta. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, katselkaahan Linnan juhlia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti