Apartment issues (vol 3) + unemployment = busy life!

Uaah! Yleisurheilua!

(Kuva: Washington Post / Anja Niendringhaus/AP)

Moskovan MM-kisat ovat käynnissä, ja Usain Boltille on eilen illalla jaettu maailman nopeimman miehen viitta kultamitali. Ja kyllä, kuva on Lontoon olympialaisista, mutta menköön. Miehen asento silti sama. Vuodesta toiseen. :D Paljon mielenkiintoisia lajeja on silti jäljellä, ja puolisoni harmiksi televisio pysyy uskollisesti YLEn kanavilla, kunnes kisat ovat ohi. Moni mies saattaisi olla iloinen, että tyttöystävä on innostunut penkkiurheilusta ja haluaa viettää vapaa-aikaansa urheiluohjelmia seuraten. Ilmeisesti olen kuitenkin onnistunut löytämään sen ainoan, jota ei urheilu voisi vähempää kiinnostaa, ja joka ajoittain jopa turhautuu pieneen harrastukseeni. Hämmästelen hieman, mutta jokainen tyylillään...

Viimeisin asuntopyristelymme tuotti kuin tuottikin tulosta, ja saimme uuden asunnon. Nytpä siis katselen yleisurheilua autioituvassa kämpässä, josta kirjat ja paljon muuta on jo viety uuteen kotiin. Olen helpottunut, ja samalla haikea. Asuntomme ei tunnu kodilta, joten olen iloinen päästessäni sisustamaan asuntoa, josta jo nyt huokuu jollain tapaa parempi viba. Ainoa haikeuden aiheeni liittyykin oikeastaan siihen, että minulla on ollut henkilökohtaisesti hieno vuosi, ja sen muistot ovat kerääntyneet näihin maisemiin. Toivottava siis on, että onneni saa jatkoa ja uusia, hienoja kokemuksia riittää myöhemmällekin!

Istuin pari päivää sitten matottomassa kämpässä ja odotin, että ventovieraat ihmiset pääsevät katsomaan asuntoani ja mittailemaan omien huonekalujensa mahdollista sopivuutta näiden seinien sisälle. Outo fiilis, mutta samalla huojentunut. Nyt voi ääneen sanoa ja antaa tämän asunnon tuntua siltä, miltä se on tuntunut koko ajan; pelkältä kämpältä, jossa olen vuoden verran säilönyt tavaroitani. Jännä juttu. Luulin, että kodin saa tehtyä mihin tahansa omalla sisustuksella. Mutta ilmeisesti asunnoissa on omanlaistaan tunnelmaa, jota ei sovi asuntoesittelyissä väheksyä. Halusin kodin, jossa on hyvä ja positiivinen henki. Uskon, että uudessa asunnossa on sitä jotain...

Töiden loppumisesta on viikko, ja vielä oloni on hyvä. Vuoden tauottoman työnteon jälkeen olen mielestäni ansainnutkin hieman vapaata, muut ovat sentään saaneet kesälomansa. Käytän tätä vapautta hyväkseni ja haen töitä positiivisella mielellä. Hyvälle tytölle löytynee aina uusi mahdollisuus näyttää kyntensä.

Toivon toki, ettei työttömyyteni jatku enempää kuin on välttämätöntä, mutta toistaiseksi leppoistuneesta elämästä voi varmaankin ottaa irti kaiken positiivisen, mitä siitä on nyhdettävissä.

Translation: Aarrrrgh! Athletics! The World Championships in Moscow. I'm being a total couch potato, but never mind that. It's awesome! While I watch the sports, I have some packing to do. We got a new place! I already took the books and a lot of other stuff to the new apartment, so there is not much left here but a couch and the tv. And I can finally say what's been on my mind: This place has never felt like a real home. It's just been a place for me to sleep, eat and store my belongings.
I'm quite scared of moving. What if the new apartment doesn't feel like home? What if we still have to suffer from cigarette smoke or other annoying things?
P.s. It's been a week since I finished working. I wish this unemployment isn't going to last too long. I'm a very work-oriented person. I need rhythm in my life (and let's not talk about the money).

Alanis ja uusi unelma

Elämässä on hyvä olla tavoitteita. Joitakin superjuttuja, jotka ovat mahdollisia mutta erityisiä. Asioita, jotka vaativat oikeat olosuhteet ja suunnittelua. Kun vihdoin pääsin Alanis Morissetten konserttiin heinäkuun kymmenentenä päivänä tänä kesänä Berliinissä, täyttyi yksi pitkäaikaisimmista toiveistani.

Oli aika siistiä päästä näin mahtavalle keikalle. Linnoitus oli kaunis ja pääsimme näkemään Alanisin läheltä.

On vaikea sanoa, mikä Alanisissa niin päättymättömästi viehättää. Olen kuunnellut hänen musiikkiaan vuodesta 1995, yli viisitoista vuotta. En halua ylianalysoida asiaa, Alanis on minulle kasvutarina, ystävä, ymmärtäjä, laulattaja, turva, opettaja, rakkaus ja rohkeus. Konsertti oli ainutlaatuinen, hieno kokemus. Se oli juuri sitä, mitä olin vuosikymmenen toivonut ja odottanut, sekä juuri sopivasti enemmän.
Vaikka laulajan idolisointi kuulostaa teini-ikäisten touhuilta, katson olevani onnekas saadessani tuntea näin voimakkaasti. Musiikin pitäisikin olla juovuttava, häkellyttävä, hullaannuttava kokemus.

Huomaan olleeni jonkinasteisessa kriisissä konsertin jälkeen. Tämän unelman täytyttyä ei yhtäkkiä ollutkaan mitään, mitä intohimoisesti odottaa. Onneksi viimein tänään muistin erään toivoskelemani asian. Jo vuoden 1992 Barcelonan kesäolympialaisten aikaan haaveilin, että saisin olla osa olympiahuumaa, kisaturistina paikan päällä, kun huippuunsa trimmatut urheilijat metsästävät maailmanennätyksiä ja korkeimpia arvokisasijoituksia.

Seuraavaksi ryhdynkin siis suunnittelemaan kesäolympialaismatkaa. Lontoon kisat olisivat olleet ideaaliset tähän tarkoitukseen, sillä rakastuin kaupunkiin viime joulukuussa. Se vaati vain kolme päivää, mutta tiedän tahtovani takaisin, toivottavasti ainakin viikoksi. Tällä haavaa kisaturisteiluun ei kuitenkaan olisi ollut minkäänlaisia resursseja. Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta, päinvastoin.

Kesäolympialaiset 2016 järjestetään Rio de Janeirossa. Etelä-Amerikassa on aiemmin järjestetty vain yhdet olympiakisat. En ole koskaan käynyt koko maanosassa, joten olympiareissu kuulostaa enemmän kuin sopivalta tarkoitukseen. Sormeni syyhyävät jo valmistelemaan, mutta lienee aavistuksen aikaista sanoa, mikä meininki on neljän vuoden kuluttua. Mutta olisihan se hienoa nähdä, kun joku voittaa olympiakultaa. Tai kuten juuri televisiossa edessäni, voittaa olympiakultaa maailmanennätysajalla. Huhhuh.

Translation: It's very hard to say what brings me back to Alanis Morissette year after year. In July one of my most treasured dreams came true, I finally saw Alanis live after 11 years of waiting. Alanis once visited Helsinki, but the day was the day I graduated from senior high and I couldn't go to the concert. This has been a nearly traumatic situation for me and I've searched an opportunity for years. And in the spring I noticed Alanis was coming to Berlin, Germany. Without knowing if I was able to get anyone go with me, I booked two tickets for the outdoor concert. I was finally an adult and capable of doing something like this without thinking twice. Yes, there was a slight problem with my budget, but this is why I got my credit card in the first place. I know it sounds like a credit card ad, but I got that friggin' card to be able to realise my dreams once in a while.
And I truly got my money's worth. She was amazing and between all the crying (very unexpected of me to burst into tears like a miserable teenager) I felt like I was never more alive. We heard all the best songs, the classics and a few more, and afterwards I felt like I had seen enough and could live my life in peace and die happy.

It's time to find new dreams. You can't possibly top Alanis, but I bet there are plenty of things for me to see and experience and get psyched about. Like the Olympics. Winter or summer. I bet it's going to be pretty cool (hot!) in 2016 Rio de Janeiro... 

R.I.P. Billy Allen Thomas

Vuoden (penkki)urheilullinen kohokohta on viimein täällä! Lontoon olympialaiset starttaavat tuossa tuokiossa, virallisine avajaismenoineen. Vaikka oma urheilu-urani on taaksejäänyttä elämää, olen edelleen innokas fani. Nyt edessä on tiukka pariviikkoinen. Tiedossa on huippukovaa kilpailua, jännitystä, toivottavasti muutamia ennätyksiäkin. On mieletöntä seurata huippu-urheilijoiden työskentelyä, vaikka se tapahtuukin vain television välityksellä. Kenen hermo kestää, kenen viimeistely on onnistunut? Syntyykö oma ennätys, edustusmaan uusi ennätys, jopa maailmanennätys?

Tänä kesänä pyörähdin myös Helsingin olympiastadionilla katsomassa yleisurheilun EM-kisoja. Vaikka katsomot eivät täynnä olleetkaan, oli stadikalla mahtava tunnelma. Tuntui ainutlaatuiselta nähdä niin kovia suorituksia ja huippuunsa treenattuja urheilijoita pääkaupungissamme, kotikaupungissani. Urheilussa on taikaa. Jopa penkkisellaisessa.

Saisipa Ally McBealin loput tuotantokaudet dvd:nä jostain. Vinkkejä otetaan vastaan! Puolisoni ollessa reissussa olen nauttinut viikon mittaisen työttömyysputkeni ensimmäisistä päivistä kaikessa rauhassa. Eli tuijottanut sarjan kolmatta tuotantokautta. Voi Billy, minkä teit! En koskaan itke elokuvissa. Siis teatterissa. Hillitsen itseni myös seurassa: En väännä vettä nyyttiin julkisesti. Ally McBeal on komediasarja, mutta kolmannen tuotantokauden aikana olen vollottanut kuin vesiputous. Nämä jaksot muistan ulkoa, mutta viimeisten tuotantokausien tapahtumat ovat haihtuneet mielestäni. No, sen vain sanon, että David E. Kelley on tiennyt mitä teki. Sarja on sanalla sanoen loistava, ja Calista Flockhart nainen paikallaan. 

In the end,

Love is all that matters.

Huomenna tiedossa kodinhengettäryyttä ja ulkoilua hyvässä seurassa. Olen vapaa, ja aion nauttia siitä koko viikon. Ei pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan leppoisaa oleskelua, kiireetöntä nautiskelua ja rauhallista fiilistelyä.

Edit: Discshopista löytyy! Se kävi helpommin kuin luulin. Kaudet 4&5. Pitänee tilata, kun finanssitilanne sallii. Tahtoo!