Viimeisen inseminaatiohoidon viimeinen kitupäivä.
Pientä vuotoa on alkanut tulla hissukseen runsastuvaan tahtiin ja tämä on niin monta kertaa jo koettu, että en tiedä miten päin olisin. Sydämeni murtuu pala kerrallaan, mutta samaan aikaan yritän hillitä itseni. Enhän tiedä, vaikka vuodosta huolimatta jokin jatkaisi kasvamistaan. Joka päivä tarkastelen tilannetta: Onko tämä menoa? Voisiko alkio vielä selvitä? Onko tässä mitään erilaista?
Pientä vuotoa on alkanut tulla hissukseen runsastuvaan tahtiin ja tämä on niin monta kertaa jo koettu, että en tiedä miten päin olisin. Sydämeni murtuu pala kerrallaan, mutta samaan aikaan yritän hillitä itseni. Enhän tiedä, vaikka vuodosta huolimatta jokin jatkaisi kasvamistaan. Joka päivä tarkastelen tilannetta: Onko tämä menoa? Voisiko alkio vielä selvitä? Onko tässä mitään erilaista?
Dear Lord, if you exist. I'm so ready, and I'll do anything. Voin tehdä mitä tahansa. Olen syönyt hyvin ja terveellisesti. Olen liikkunut ja hikoillut. Ollut positiivinen ja hörppinyt greippimehuni. Ottanut lääkkeet ja vitamiinit. Mutta se kaikki voi olla täysin turhaa. Merkityksetöntä. Hukkaan heitettyä rahaa, aikaa ja vaivaa. Määrättömästi ristiriitaisia toiveita ja ajatustyötä.
Pahinta ei silti ole tekeminen, vaan tekemättömyys. Kituviikoilla ei auta kuin odottaa ja kestää. Vaihtoehtoja ei ole. Olen lukenut kaiken mahdollisen, ja muistan jo ulkoa nettipalstojen ohjeet ja vinkit, ihmisten kertomukset. Yritän kierrosta toiseen googlaamalla selittää parhain päin oireet ja vuodon alkamisen, kunnes ei enää ole jäljellä kuin lopullisesti negatiivinen raskaustesti. Samaa luisua ollaan menossa tälläkin kertaa, vaikka olin jo varma, että toisin kävisi. Ei tässä mikään tiedonhankinta auta. Ei ole mitään, mitä voisin avukseni googlata, ei mitään tehtävissä, jos raskaus ei ota alkaakseen.
En jaksa enää edes miettiä hakusanoja. Vaikka löytäisin kohtalotovereita, he eivät ole minä, kohtalomme ovat erilaiset ja erilliset. Vaikka haluaisin toisin, kukaan ei tiedä, miten solut sisuksissani jakaantuvat ja kiinnittyvät, tai eivät jakaannu ja kiinnity. Tietoa ei vain saa, mikä on tässä nopean tiedon universumissa täysin sietämätön ajatus. Myös yksilöllisyys tuntuu tässä asiassa yksinäisyydeltä. Olen kroppani kanssa ainutlaatuinen. Muutkin ihmiset toki painivat samanlaisten ongelmien kanssa, mutta ongelma on jokaisella omanlaisensa, kokemukset henkilökohtaisia.
En jaksa enää edes miettiä hakusanoja. Vaikka löytäisin kohtalotovereita, he eivät ole minä, kohtalomme ovat erilaiset ja erilliset. Vaikka haluaisin toisin, kukaan ei tiedä, miten solut sisuksissani jakaantuvat ja kiinnittyvät, tai eivät jakaannu ja kiinnity. Tietoa ei vain saa, mikä on tässä nopean tiedon universumissa täysin sietämätön ajatus. Myös yksilöllisyys tuntuu tässä asiassa yksinäisyydeltä. Olen kroppani kanssa ainutlaatuinen. Muutkin ihmiset toki painivat samanlaisten ongelmien kanssa, mutta ongelma on jokaisella omanlaisensa, kokemukset henkilökohtaisia.
Olen aivan lamaantunut, itkuinen, riekaleina sisältä. Ja vähän ulkoakin, purskahdin itkuun kesken työpäivän, täpötäydessä ruokalassa.
Pahinta on, että huomenna aamulla on pakko testata, jotta saan selville lopullisen tuloksen. Tuntuu kuin odottaisin pääsyä teuraalle. Ei todellakaan ole sellainen olo, että innosta punertavin ruusuposkin hyppelehtisin vessaan tikkua tuijottamaan. Testillä kun on tarkoitus lyödä viimeinen naula tähän arkkuun, ja taputella kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi hoidot jäihin. Kenties jopa lopullisesti, sillä mietin yhä enemmän ikääni, ja sitä haluanko vielä lähes 40-vuotiaana pyyhkiä pyllyjä ja vaihtaa vaippoja.
Riskit raskauden suhteen lisääntyvät vuosi vuodelta, väsymys lapsiarkeen tuntunee 37-vuotiaana kuitenkin erilaiselta kuin 32-vuotiaana. Lisäksi tuntuu, etten jaksa tätä vuoristorataa enää montaa kertaa. En pysty vetämään itseäni tämän myllyn läpi enää. It's not worth the shit and a whole lot of nothing.
Riskit raskauden suhteen lisääntyvät vuosi vuodelta, väsymys lapsiarkeen tuntunee 37-vuotiaana kuitenkin erilaiselta kuin 32-vuotiaana. Lisäksi tuntuu, etten jaksa tätä vuoristorataa enää montaa kertaa. En pysty vetämään itseäni tämän myllyn läpi enää. It's not worth the shit and a whole lot of nothing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti