I Thank you friends

Voi mun ihania ystäviäni.

Kello on reilusti yli vaikka mitä, ja helsinkiläisessä kolmiossa ei nukuta. Kutsuin ystäviäni istumaan iltaa kanssani herkkujen ääreen. Juttua riitti eteisestä alkaen, oli mielettömän rentouttavaa tavata ihania ystäviä.

Ystävät ovat kyllä maailman pelastus. Minunkin. Suhteita saattaa tulla ja mennä (vaikka tuo yksi kaksilahkeinen näyttääkin tulleen jäädäkseen...), mutta ystävät ovat ikuisia. Päähäni istutettiin uusi urasuunnitelma, ja olen aivan haltioissani.

Olen. Ekstaattinen. Innoissani. Yhtäkkiä selvisi, mitä haluaisin tehdä, missä mahdollisesti olisin hyvä ja pääsisin käyttämään vahvuuksiani. Ihmisläheistä touhua, jossa saisin hyödyntää kielitaitoani, puhujanlahjojani, ammattitaitoani ja ihmisten kohtaamiskykyäni sekä tehdä vastuullista työtä ja auttaa konkreettisesti. Tarvitsen täydennyskoulutusta, mutta sen jaksaa lukea, kun tietää, että on motivaatiota valmistua. Ratkaisu on ollut koko ajan nenäni edessä.

Ehkä taas ei pitäisi innostua niin valtavasti, olisi varmasti viisasta nukkua yön yli. Vaan kun ei malta. Juuri tätä kaipasin syksyn ankeaan harmauteen: motivaatiota, toivoa, polkuja, ideoita! Tulin ajatelleeksi ihmisiä, joita olen viime aikoina rasittanut ankeudellani, puhelinsoitoillani ja yhä mustemmaksi käyvällä huumorillani. Olen mielettömän siunatussa asemassa, sillä olen saanut ystävikseni pääkaupunkiseudun parasta väkeä ;)

Elämääni ovat lähiaikoina erityisesti sulostuttaneet

P - kiitos kannustus- ja masennuspuheluista, ne kaikki pitävät minut elämässä kiinni. Saan sinulta ideoita, vertaistukea ja kannustusta sekä kallisarvoista röhönaurua karuun arkeen. Kenties olemme kohta enemmän vertaisia kuin vielä tiedätkään... ;)

Entiset työkaverini - kiitos! Olette monialaisia, osaavia ja ihania naisia, saan teiltä valtavasti inspiraatiota. Jatkakaamme tapaamisia, aina oppii uutta!

A - kiitos, rauhallinen seurasi saa aina hymyilemään, olet tärkeä. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan...

A*- olet persoonallinen oman tiesi kulkija ja mielenkiintoinen ystävä. Kiitos, että sain kuulua bileporukkaasi viikonloppuna. Teki niin hyvää!

A** - kiitos lounaasta ja siitä, että raahasit ison peppuni ulos asunnostani. Puhelinsoittosi sekä tapaamisemme pelasti päiväni. 

S - kiitos lenkeistä, höpötyksistä sekä sympatiasta ja vertaistuesta. Onko huomenna kädessä parturinsakset vai tenttikirja, jää nähtäväksi! 

M - kiitos rauhallisesta katsantokannastasi ja kuuntelukyvystäsi, joka aukaisi monta sisälläni vellonutta solmua, joiden en edes tajunnut odottavan ulospääsyä. Keskustelu kanssasi on avartavaa, arvostan mielipiteitäsi!

H - pieni keskustelu, isot uutiset. Olen niin iloinen puolestanne. Kiitos, että olet ollut ystäväni jo 30 vuotta. Tästä jatkuu edelleen. Ei aina tahdo löytyä edes sanoja kuvailemaan, miten tärkeä olet.

P ja H - kiitos illan keskusteluista ja ideoistanne. Rentoudun seurassanne, toivottavasti vielä kiikkustuolissakin jaksamme puhua asioista suoraan, intohimolla ja rakkaudella.

Ystävieni lisäksi on kiitettävä puolisoani ja perhettäni, seuranne on aina kultaakin kalliimpaa, eikä sunnuntainen family dinner ollut poikkeus. Kiitos, että kestätte tuuliviirin luonnettani. Toisinaan raivostun kotkotuksistanne, mutta olette silti ihan parhaita, ja toivon voivani antaa teille vastarakkautta ja hyväksyntää yhtä paljon kuin sitä teiltä saan. 

Kaikki irti, kun on iloa ilmassa ...No huhhuh. Kun on näin kovassa positiivisessa vireessä, voikin alkaa odotella alasimen putoamista...

Kuva netistä: http://images4.wikia.nocookie.net/__cb20130701143807/tvtropesmirror/images/e/ea/Coyote_under_anvil.jpg

No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!  G'night everybody, G'night!

Translation: I'm so lucky to have such amazing friends. They continue to surprise me with their generosity, intelligence, passion and empathy. I know I haven't done anything to deserve you guys, but I am thankful.
Oh, and there are new prospects work-wise.... I finally figured out what could be a good combination with my current education. I'm excited, and I actually think it would only be sensible to add that piece to the puzzle. P.s. Feeling this happy should be illegal. The cynical me is waiting for the anvil to drop...

Parade for the Pumpkins

Ja taas on koittanut Halloween, tuo suomalaisten ... no, wait... 

Donitsiketju Arnoldsin Halloweenmainos

Kurpitsajuhla on rantautunut Suomeen. Amerikkalaisten elokuvien tapaan suomalaisetkin ovat ryhtyneet kaivertamaan oransseihin tuontikurpitsoihinsa hirviökasvoja. Lyhdyt loistavat kotitalojen portailla. Lapset on laitettu luutineen ja hirviöasuineen karkkikerjuulle kuin pääsiäisnoidat ainakin. Vaikka Halloweenia ei olisi aiemmin perheessä noteerattu, on sosiaalinen paine vuosi vuodelta suurempi, kun kaikki muutkin menee. Sen sijaan, että pukeutumisella ja juhlalla olisi mitään todellista merkitystä, ihmiset ovat tyynesti hyväksyneet, että kyseessä on miniamerikkalainen krääsähelvetti. Naamiaiset! Kun kaikilla muillakin on! 

Jos minulta kysytään (ei kysytä, tiedän!), koko Halloweenin voisi jättää väliin yhdessä Ystävänpäivän kanssa. Molemmat ovat käytännöllisesti katsoen täysin materialistista hömppää, eikä niillä ole mitään muuta merkitystä kuin myydä mahdollisimman monta hirviönaamaria ja sydänsuklaarasiaa, muovista kurpitsalyhtyä ja muuta aiheeseen liittyvää, kierrätykseen kelpaamatonta roskaa. Jos Halloweenia täytyy juhlia, toivoisin, että ihmiset edes ottaisivat selvää siitä, mitä juhlivat. Se ei liene liikaa vaadittu; KVG.

Sivumennen sanoen. Voihan asiaa ajatella niinkin, että tärkeintä on vain hauskanpito. Että kyseessä on viaton hulluttelu, jota me suomalaiset kieltämättä voisimme harrastaa enemmänkin. 

Mielestäni tällä heiveröisellä perusteella voidaan sallia kaikenlainen ympäristön turha kuluttaminen tai olla ajattelematta sitä. Se oikeuttaa myös intellektuaaliseen laiskuuteen. Jos haluaa vain pyöriä markkinahumussa, ei tarvitse tietää juhlapyhien taustoista tai merkityksistä yhtään mitään. Ei tarvitse tietää tai ymmärtää erilaisia kulttuurisia pohjavireitä tai edes oman kansansa historiaa; riittää, että osallistuu hauskanpitoon. Onko ihme, että erityisesti nuoret ihmiset kokevat irrallisuutta ja tyhjyyttä elämässään? 

Jotta voi kuulua johonkin, tuntea yhteenkuuluvuutta aiempiin sukupolviin ja muihin ihmisiin, jotta voi tuntea olevansa kiinteä osa omaa kulttuuriaan, siitä kulttuurista pitäisi tietää jotain. Tämä ei koske pelkästään Halloweenia tai juhlapyhiä, vaan koko yhteiskuntarakennetta. Miksi uskon kuten uskon? Mistä ennakkoluuloni kumpuavat? Onko niille perustetta? Mitkä ovat oman kansan vanhoja traditioita, mitkä ovat uusia, muualta tulleita? Mitkä uudet vaikutteet muovaavat omia näkemyksiäni, mitkä muokkaavat yhteiskuntaa laajemminkin? 

Tässähän täytyy kaivaa tukki omasta silmästään: kenties kulttuurimme on muuttumassa siihen suuntaan, että kevyempi ilonpito on aivan sallittua ja vaikutteita suorastaan haalitaan Pohjois-Amerikasta ja muualta maailmasta. Sisäänpäin kääntyminen on ongelma sinänsä, meidän tulee iloita siitä, että nuoremme ovat kansainvälisiä. On totta, että suomalaista kulttuuria vaivaa liika tarve olla vakava ja uskottava. Perinteitä kunnioittava. Että ei ne sotaveteraanit tätä maata tyhjännaurajille rakentaneet...? Inhoan itsekin erinäisiä perinteitä, ja pidän ovien avautumista maailmaan erittäin positiivisena suuntauksena. Toivoisin vain, että ihmiset pohtisivat edes hieman sitä, mitä uusien traditioiden omaksuminen tarkoittaa syvällisemmällä tasolla. En tässäkään tarkoita pohjamutia kyntävää syväanalyyttista arviointia siitä, mitä tämä tekee kunkin yksilön sielunelämälle, vaan yksinkertaisesti sitä, että ihmiset jaksaisivat ottaa selvää siitä, mitä milloinkin juhlivat.

Tieto lisää tuskaa, mutta myös tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Olemme osa historiaa, looginen välikappale menneen ja tulevan risteyksessä.

P.s. Helsingin yössä Halloween-bileet näkyvät... ei juuri missään. Empiirinen tutkimusaineistoni osoittaa, että katukuvassa näkyi tänä iltana kasvomaalauksia, ihoon kiinnitettyjä strasseja, erilaisilla shokkiväreillä värjättyjä hiuksia, peruukkeja, lepakonsiipiä takin selkämyksessä, alasuojia valkoisten treenihousujen päälle asennettuina... Ja paljon muuta. Peruslauantai pääkaupunkimme ytimessä.

Translation: Halloween isn't something us Finns are used to celebrating. From my point of view, it's just another American excuse for spending money on plastic pumpkin and ghost garbage none of us really need. We have our own All Hollow's Eve, and I very much appreciate it being a quiet, modest time to remember our deceased.
P.s. I could be considerably less bothered by this, if people had any idea where Halloween originally comes from and what the whole idea behind it is. Now all I see is people celebrating behind their ignorance and dressing up "because everyone does". Not. Everyone. Does.