Olen ihan HIEMAN väsähtänyt noihin Facebookissa kiertäviin erilaisiin itsetunnon pelastusyrityksiin. Jokainen kiehahtaa toisinaan ja on mukava lukea, että ihmisillä on mielipiteitä, mutta ketä auttaa esimerkiksi tällainen:
 | |
| Kuva on Facebook-käyttäjän -Elämä on- lisäämä, mutta postaus ei muuten liity häneen. |
Tämä teksti, kuten kaikki kaltaisensa, ilmentävät mielestäni vain julkaisijansa hankalaa luonnetta. Luulisi tällaisten julistusten kuluttavan mielettömästi yksilön voimia; eikö tule tunne kuin olisi sodassa koko maailman kanssa?
Olen kuullut kuvauksia itsestäni, ja joskus pessimistiksi väitetään. Toivon, etten silti lukeudu samaan kastiin kuin tällaisten ankeiden toitotusten julkaisijat. Masentava perusoletus näissä huoneentauluissa on se, että jotkut todella puhuvat pahaa ja katsovat muita ihmisiä kieroon. Niin ikävä totuus kuin se voi ollakin, en silti kuuna kullanvalkeana suostuisi lähtemään tähän "mä oon mitä oon"-tyyppiseen, 10-vuotiaan sielunelämään viittaavaan uhoamisleikkiin.
En tiedä mikä tilanne on oman pikkuruisen elämänpiirini ulkopuolella, joten voin kertoa vain oman käsitykseni aiheesta.
Jos ihmiset tuntuvat tuomitsevan elämääsi, harkitse ensin,
- onko tilanne todellinen vai vain tunne omien korviesi harhaantuneessa välissä.
- Jos ihmiset oikeasti arvostelevat valintojasi, tarkista, oletko (erästä tällaista huoneentaulua mukaellen) vain ympäröinyt itsesi kusipäillä.
Aseta asiat mittasuhteisiin. Oletko todella niin keskeinen osa jonkun elämää, niin hiertävä piikki jonkun persauksissa, että hän jaksaisi puhua sitä kuvittelemaasi potaskaa selkäsi takana? Jos tämä henkilö on puolisosi, vaihda puolisoa. Muut ihmiset tuskin välittävät jakaa ilkeämielisyyttä suuntaasi jatkuvasti. Sen ajatteleminen, että koko maailma on sinua vastaan, on melko ylimielistä: kaikki asiat eivät todellakaan pyöri yhden ihmisen ympärillä, ja useimmat eivät jaksa vaivata järjestelmällisesti päätään toisten dissaamisella.
Minuakin voi sanoa ylimieliseksi, sillä olen aikuisiällä ollut onnekas: minulla on monta ihanaa, korvaamatonta ihmissuhdetta, ystäviä joihin voin luottaa, ja sen suojista on hyvä huudella. Silti uskaltaudun sanomaan, että jos olet mukava ihminen, muilla on voimakas tendenssi pitää sinusta. Se ei tarkoita, että vaikeuksia tai riitoja ei syntyisi tai että tapaisit aina ihmisiä jotka pitävät sinusta. Se tarkoittaa, että tulet luultavasti kaikkien muiden täyspäisten ihmisten kanssa toimeen eikä heillä(kään) ole tarvetta tai halua tuomita sinua.
On siis kaiken maailman sodanjulistusten sijaan mielekästä katsoa itseään hetki ulkopuolisen silmin: pystynkö ylläpitämään tai aloittamaan keskusteluja ihmisten kanssa? Osoitanko muita kohtaan empatiaa ja ymmärrystä? Välitänkö siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat? Jälkimmäisen kohdan kyseessäollen muistan taas eräänkin huoneentaulun: "Ole oma itsesi, älä välitä mitä muut sinusta ajattelevat!" On tärkeää säilyttää oma persoonansa, mutta on merkittävästi erilaista, jos välität muiden mielipiteistä liian vähän / sopivasti / liian paljon. Jos et välitä lainkaan, vaikutat itseriittoiselta tolvanalta, mikä vähentää menestystäsi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos välität liikaa, vaikutat epätoivoiselta vinkuintiaanilta, eikä kukaan välitä ryhtyä kasvattamaan sinulle persoonallisuutta, mielikuvitusta ja omaa voimaa.
Summa summarum; sodanjulistus- tai hälläväliä-taulut ovat itseasiassa itsenäisyyden sijaan merkkejä epäonnisesta sosiaalisesta elämästä ja julistajan epävarmuuksista. Aikuiset ihmiset. Yritetään huomioida toisiamme ystävinä ja tuttavina sekä auttaa niitä, joille sosiaaliset tilanteet ovat haasteellisempia. Huomioidaan tällä matkalla myös henkilökohtaiset ja temperamenttiimme liittyvät taipumukset jotka ilmenevät ulosannissamme. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta niiden esitystapa on se joka ratkaisee. Meillä kaikilla on vastuuta myös viestiemme vastaanottamisesta ja perillemenosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti