Winds of Change

 Hupsista.

On tainnut kulua luvattoman kauan siitä, kun viimeksi sormet juoksivat näppäimistöllä.

Yritän tavoittaa sen, mikä on viimeisten vuosien varrella ollut oleellista.

Hölmöä; Blogin keskeisin idea ja mielenkiintoisin sisältö rakentuu siitä, että jonkun elämää ja ajatuksia pääsee seuraamaan suhteellisen reaaliaikaisesti ja niiden ajatusten ja oivallusten rakentumista näkyy viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tässäkin blogissa aikajanalla on ollut oleellista se, että olen kypsynyt menevästä kaupunkilaistytöstä äidiksi, ja sitten sukeltanut toisen lapsen toivossa turhien haaveiden laaksoon, pitkän kaavan mukaan. Ja töks. End of story?

Aikahyppy kahden vuoden takaa tähän päivään ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta edes omissa korvissani, vaikka kyse on omasta elämästäni. Silti, koska viimeisin käsitelty aihepiiri on ollut niin raskas, koen tarpeelliseksi täydentää tarinaa, joka tuolloin jäi kesken.

Tärkeimpänä asiana täytyy mainita, että kolmen kuukauden hoitotauon jälkeen, joulukuussa 2018, sain aivan yllätyksekseni positiivisen raskaustestin. Olimme uutenavuonna menossa ivf-hoitoihin ja valmistava lääkitys oli juuri aloitettu. Kun yksien kuukautisten piti vielä tulla ennen seuraavaa vaihetta... Niitä ei tullutkaan. Luulin, että lääkitys on sotkenut kiertoni, ja tämäkin vastamäki pitäisi vielä selvittää, tehdä uudet aikataulut hoidoille ja lykätä taas jokusen kierron verran ivf:ää....

Ihmeitä tapahtuu kun todella päästää irti ja luopuu toivosta. Sitä ei voi huijata. Vasta pohjakosketuksen kautta asiat loksahtivat kohdalleen.

Siitä testistä alkoi melko uskomaton mielen (ja ruumiin) vuoristorata, joka onneksemme ja siunaukseksemme johti terveen pienen voittajapojan syntymään elokuussa 2019. Raskaus ei ollut helppo eikä kivuton, mutta synnytys oli valtavan korjaava ja eheyttävä kokemus esikoisen maailmaantuloon verrattuna.

Nyt veljessettimme on täydellinen ja ihana. Olen mittaamattoman kiitollinen ja onnellinen lapsistani, enkä haaveile enää perheenlisäyksestä. Alan olla siihen hommaan hieman iäkäs, ja toivoisin seuraavassa elämänvaiheessa pystyväni keskittymään omaan terveyteeni ja sen kohentamiseen, perheen eteenpäinviemiseen, uraan ja tasapainoiseen elämään. Tuntuu mahtavalta, kun niskassa ei enää roiku epäusko, toivottomuus ja epävarmuus.

Maailmassa on jälleen sijaa uusille unelmille. Tämä kappale soi paljon raskausaikanani, kun ajattelin pientä syntyvää lasta, joka oli ja on niin valtava aarre meille kaikille perheenjäsenille. Se soitettiin myös hänen ristiäisissään.