Dreaming of my future Home

Voi Luoja mikä helpotus.

Kaiken osaavassa, aina kiiltävässä ja täydellisyyttä tavoittelevassa blogimaailmassa on sittenkin ripaus realiteettia. Vaikka kuinka tiedän, että sisustuslehdet ovat täynnä "inspiraatiokuvia" ja viimeisen päälle puunattuja asetelmia joiden keskellä kukaan ei oikeasti elä, olen silti elätellyt toiveita siitä, että omakin kotini joskus näyttäisi niin pölyttömän puhtaalta ja ihan kaikelle olisi oma paikka.

Jenni ravisteli tätä ajatusta blogissaan huolella, ja yhtäkkiä tajuan, etten eläkään täydellisessä kaaoksessa. Toki voisin imuroida useammin, ja pitää tavaroitani paremmin järjestyksessä, mutta olen oikeilla jäljillä, eikä kaikesta kannata stressata. Lähiaikojen (puoli[toista] vuotta tai niillä main...) sisustustavoitteeni ovatkin tiivistyneet kolmeen seikkaan.

Indiskan lipasto on fantastinen, mutta tyydyn toistaiseksi haaveilemaan; 325€

1. Haluan turkoosin eteisen. Siihen kuuluu mm. Turkoosi lipasto tai kenkäteline tai ... Tai jotain turkoosia!

Seuraavaa asuntoa ajatellen, haluan lisätä samaan teemaan riikinkukkotapetin ko. eteiseen; Esimerkiksi Nina Campbellin Paradiso-tapetti on aivan mahtava (joskin sykähdän vain väriyhdistelmästä NCW4030-03), siinä yhdistyvät ihanasti lempivärini turkoosi, fuksia ja violetin sävyt. Kyseistä tapettimallia pääsee kurkistamaan esimerkiksi täältä.

Suosikkiliikkeessäni Indiskassa (jossa tietenkin on pakko käydä hipelöimässä ihanuuksia aina kun on mahdollisuus) myydään myös riemukkaita vetimiä.

Vähän tavallisempikin lipasto tai laatikko muuttuu persoonalliseksi, jos vetimen vaihtaa turkoosiin, kukkakuvioiseen siniseen tai harmaaseen.

Valmiiksi erikoista muotoa tai väriä voi sen sijaan siistiä tai rauhoittaa vaihtamalla vetimet teräksen- tai kuparinvärisiin. Pelkkien vetimien vaihtaminen on sitäpaitsi edullista; kahden vetimen pakkaus maksaa vain noin 10€.

2. Haluan korutelineen joka on tehty sukkalaatikkoritilästä, siis muovipäällysteisestä rautalangasta tms. Se pitäisi maalata sopivalla värillä (aniliini, turkoosi, musta?) ja ripustaa kylpyhuoneen tai makuuhuoneen seinälle. Kaipaan telinettä johon saan korut mahtumaan ilman, että niitä pitää kaivaa kissain ja koirain kanssa pienistä laatikoista. En tiedä omistanko vain liikaa koruja - tämä siis saattaa olla yksi lukuisista first world problem-tyyppisistä ininöistäni. Joka tapauksessa, minulla on paljon kivoja koruja, ja olisi mukava saada ne näkyville, vaikkeivät ne aina riippuisi kaulassani tai korvissani.

Parhaita sisustuselementtejä ovatkin mielestäni nokkelat ja käytännölliset säilytysratkaisut. Sellaiset, joissa säilytettävä tavara sulautuu sisustukseen, eikä sitä niin ollen tarvitse tunkea kaappiin ja unohtaa sinne. Sisustus voi näyttää aidolta ja elävältä vain, jos se de facto on mukana kodin asujan elämässä. Pysähtyneet, pölyyntyvät taiteelliset asetelmat, joihin kukaan ei koskaan koske, eivät luo kodin tuntua. Kodin ei tarvitse näyttää siivouspakko-oireisen ontolta, hajuttomalta ja mauttomalta museolta, vaan siellä tulee olla eläviä pintoja, erilaisia materiaaleja, yhteensopivia värejä -räväköitäkin, sekä hauskoja yksityiskohtia (mutta rajoita yksityiskohdat maltilliselle tasolle, ettei kämppä ala muistuttaa kirpputoria). Nyrkkisääntönä pidettäköön, että irrallisia koriste-esineitä tulisi olla alle viisi per huone, ja mitä posliinisiin koristekissoihin tulee... Don't even go there.

Liikaa irrallisia osasia? Ehkä, mutta tykkään väreistä enkä malttanut hillitä itseäni. Alman mielestä Ihaa kuului settiin.

3. Haluan kaikki mahdolliset matot pestyksi ja osan niistä puhtaina lattialle, osan puhtaina ja kuivina varastooni odottamaan uutta sisustusaaltoa. Olen neljässä vuodessa sisustanut kolmea asuntoa, joten muutamakin erilainen matto on kertynyt. Pidän matoista, inhoan kaikuvia seiniä ja kolisevia lattioita, joten tämän toimenpiteen seurauksena odotan elämänlaatuni kohenevan entisestään. Sitäpaitsi ajatus siitä, että matot lojuvat pesua odottaen äitini autotallissa, on ahdistava samaan tapaan kuin se, että ikkunat pitäisi pestä vähintään kerran vuodessa kesällä, ja nyt on jo heinäkuu...

Se on kyllä onni, että sain syntymälahjana vilkkaan mielikuvituksen. Näitä sisustushaaveita helliessä tulee melkein sellainen olo, että asun jo Tulevassa Kodissani...

Translation: Wheeew. It looks like all the bloggers aren't living in these prefect dreamy homes they always show on their posts. Maybe I'm not that hopeless. I need a lot of turquoise in my apartment. The dog in the picture is Alma. She loves her Eeyore.