maanantai 11. elokuuta 2014

Idea(l)s running wild




Kuten vanha tätini sanoisi: Aika se vaan kuluu, niinku elävis kuvis!

Mitä pidempään sitä lykkää, sen vaikeampaa on tarttua toimeen ja kirjoittaa, mitä kaikkea kesään on mahtunut.

Heti kesän kynnyksellä (27.5.) juoksin kuin juoksinkin sen Naisten Kympin, ja tavoiteaikani sekä alittui että ei. :D Olin toivoskellut, että juoksen alle 1 h 10 min, mutta arvioin realistisesti harjoituslenkkien valossa, että luultavasti aika painuu noin 1 h 15 minuutin korville. Koska aikani oli 1h 13 minuuttia, olen päättänyt, että lasini on puoliksi täynnä, ja tavoite alitettu. Jos voi taputtaa itseään päähän, miksen sitä tekisi.

Lisävaikuttimena tähän tyytyväisyyteen on se, että kymppi juostiin pakahduttavassa, läkähdyttävässä helteessä 27 asteessa ja aurinko paistoi koko matkan ajan suoralta taivaalta. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa matkan varrelle, kaikkeni annoin ja ylitin itseni reippaasti.

Juoksuohjelmanikin toimi erinomaisesti, eivätkä jalat rikkoutuneet repäisystä. Ensi vuonna uudelleen, katselemaan, josko sitten jo saisi rikki tuon tunnin ja kymmenen minuutin rajan. Tässä kun on ehditty jo hurahtaa rullaluisteluunkin. Kesäpuolen aktiviteetit ovat tiukasti hanskassa, mutta talven tulo jännittää - olisi syytä käydä rullaluistelemassa niin kauan, kuin säitä riittää, ja siirtyä sitten syksymmällä enenevässä määrin juoksemiseen.

Tästä itselleni erittäin epätyypillisestä liikuntakärpäsen puremasta on riittänyt riemua, mutta odottelen sen lopahdusta kohtsillään, eli any day now. En kuitenkaan maalaile piruja seinille, sillä olen jo saanut rohkaisevaa kokemusta lumisateessa lenkkeilystä, eikä se ollut ollenkaan hullumpaa. Otan päivän kerrallaan: Nyt mennään, kun menotuttaa. Jos puolen vuoden päästä ei tossu nouse, otetaan iisimmin.

Elokuinen auringonkukka.
Kaikkea muutakin on kesällä touhuiltu: on käyty mökillä uimassa ja marjastamassa, sekä pulikoitu ja palvottu aurinkoa ensimmäistä kertaa Yyterissä (aurinkorasvaa kului!). Säät ovat suosineet suomalaisia tänä kesänä.

Nautin lämmöstä itsekin, mutta olen ehdottomasti syksyn lapsi. Päänsisäinen trendsetteri suunnittelee jo syysviileiden asukokonaisuuksia. Pehmeitä villatakkeja, pidempiä hameenhelmoja, umpinaisia kenkiä ja erilaisia huiveja. Siistiä ja huoliteltua tyyliä, jota kesän lomaräjähdyksen jälkeen kaipaa kuin armasta ystävää...

Tässä vaiheessa fiilistely vielä toimii. Kun syksy saa, realisoituvat arjen kiireet huomattavasti vähäeleisemmin, ja romantiikka sysätään syrjään.

Töihin on ehdittävä, ja vaatetus valitaan niin, että siinä pystyy juoksemaan junaan. Villatakki vain kutittaa hikistä nahkaa, huulipuna tuhriintuu paidan kauluksiin, ja parhaiden kenkien korko jää kiinni Stockmannin tuulikaapin mattoon. Mutta ideaali on kaunis, ja sitä hellittäköön toistaiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Winds of Change

 Hupsista. On tainnut kulua luvattoman kauan siitä, kun viimeksi sormet juoksivat näppäimistöllä. Yritän tavoittaa sen, mikä on viimeisten v...