maanantai 3. kesäkuuta 2013

Dress up to the max

Päivän biisi: Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen

P!nk oli jälleen voimauttava ja ihana kokemus. Täysfanitusta tai mitä vaan, mutta siinä on nainen joka antaa itsestään tarttuvaa voimaa. Tuo maaginen ote, huumori ja persoonallinen ääni ovat artistin valtteja ja syy P!nkin aina vain kasvavaan suosioon.

Kesä on toden teolla alkanut, ja lämpötilat huitelevat 25 asteen tietämissä. Toimistoissa on kuuma, kotona on kuuma, julkisissa liikennevälineissä on kuuma. Onneksi meillä on kaiken maailman bloggaajia kertomassa, miten kesäksi kannattaa pukeutua.
Huomasin tyydytyksekseni, että monessa blogissa on laajasti kehotettu miehiä pitämään terassiolosuhteissa paitaa päällään. Nyökkäilen niin että niskaan sattuu, ja toistan vielä omalta osaltani: Rantaleijona-look on ihan kiva - rannalla. Vaikka olisitkin huippukunnossa, saat kyllä ansaitsemaasi ihailua paita päälläkin. Jos et ole huippukunnossa, ole kiltti ja säästä yleisösi verkkokalvot aiheuttamaltasi (kenties pysyvältä) vauriolta. En minäkään, persevä nainen, kulje julkisesti aiheuttamassa kanssaihmisissäni pahennusta. Laitan päälleni mekon, joka on riittävän pitkä taikomaan piiloon sinertävänvalkoiset reidet. Mekon, joka mielellään kesyttää kurvejani kylkienkin kohdalta. 

Koin muutama viikko sitten valaistumisen. Ymmärsin yhtäkkiä, että vaikka koko maailma on Leviksien vanavedessä hurahtanut jos jonkinsorttisiin denimhousuihin, minun ei tarvitse. Inhoan kiristäviä farkkuja ja sitä tasapäistä farkkuiluajatusta ylipäätään. Käyttävätkö kaikki niitä, koska eivät jalkojensa peitteeksi muuta keksi? Mielikuvituksetonta. Eipä tosin taida olla kovin erikoista vetää päällensä hametta ja mekkoakaan toisensa perään - pitäisi kai opetella käyttämään kaikensorttisia alaosia.

Edelliseen liittyen bongasin hetki sitten blogosfääristä (sekä hauska että tuskastuttava sana) erään muotitoimittajan alun, joka oli kirjoittanut tekstin maksimekoista. Teesi kuului, että maksimekko on helppo valinta kesäpukeutumiseen, ja vaatekriisit saavat jäädä. ...Istuessani tässä maksimekko päällä on pakko olla osittain samaa mieltä bloggarin kanssa.
HowEVER, blogia varten oli kuvattu useita maksimekkoja; pitkähihaisia cocktailmekon tyyppisiä (kesähelteellä? Really?) ja törkyisen hintaisia (1031 e? Really?). Hienoa tietenkin, että valikoimaa oli laidasta laitaan, mutta itse kuvat iskivät silmään. Ne oli kuvattu hämärässä sisätilassa. Ilmeisesti tarkoituksena oli ottaa taiteellisia kuvia erilaisista asuista, mutta mielestäni lopputuloksena oli surullinen pannukakku. Kuvat olivat steriilejä, synkkiä ja ilottomia, mikä vei ainakin minulta maun koko koltuista. Muutamasta mekosta ei myöskään saanut kunnon käsitystä, sillä valaistus peitti mekon oman muodon.
Houkuttelevinta omasta näkökulmastani olisi ollut esitellä mekot iloisina elämän väriläiskinä, houkuttelevina ja naisellisina, kesäisessä ympäristössä. En ainakaan suunnitellut käyttäväni tätä tai seuraavaakaan maksimekkoani irvistellessäni pimeässä komerossa. No, jokainen tehkööt omat päätelmänsä täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti