Suositut tekstit

lauantai 3. joulukuuta 2011

Tuuliviiri ja karvakamu

Mitä se Danny noista tuuliviireistä lauloikaan... Vain kaksitoista tuntia sitten luulin, ettei tästä naisesta enää tulisi iloista. Ei tulisi joulua, ei talvea, eikä paljoa muutakaan. Ja täällä sitä ollaan.

Heräsin auringonpaisteeseen puoliltapäivin. Näin talvisaikaan nukun mielelläni kellon ympäri, jos siihen on mahdollisuus. Armas karvakamuni (viittaan lemmikkiin, en avopuolisooni) nukkui peittoni alla ja heräsi, kun huomasi emäntänsä olevan tajuissaan. Siristelin silmiäni, enkä meinannut uskoa sitä todeksi -aurinko paistaa! Viikon sateen ja kylmänä vihmovan tuulen jälkeen paistaa aurinko, pakkasilma on raikasta ja ulkona kimaltelee.

Pieni suuri päätös on muuten syntymäisillään. Muutamia viikkoja sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin kuvia kulkueesta, jossa osallistujat kantoivat pieniä kuolleita porsaanpoikasia pitkin Mannerheimintietä. Tarkoitus oli kiinnittää huomiota kansalaisten ruokailutottumuksiin ja siihen, mitä sikaloissa tapahtuu, jotta nämä ruokailutottumukset voidaan säilyttää. Tämän aamun Hesarissa puolestaan julkaistiin kokonaisen aukeaman kattava juttu pikkupossun elämästä, sen matkasta aikuisuuteen, sekä teurastamon kautta kaupan hyllylle ja muihin kohteisiin. Sen pienen possun kohtalo koskettaa syvästi. Jo se possunpoikaskulkue oli järkyttävä, mutta tämä sinetöinee päätöksen lopullisesti. Sianlihan kulutus tässä taloudessa on muutenkin ollut vähäistä, mutta tunnen, että radikaalimmat toimenpiteet ovat tarpeen. No more pork for me. Vannoutuneesta lihansyöjästäkin saadaan näemmä semi-vegetaristi, kun suomut putoavat silmiltä.

Kanoja en vielä osaa sääliä samaan tapaan, mutta askel kerrallaan. Kananmunien suhteen valinta on kuitenkin jo vuosia sitten kallistunut vapaiden kanojen muniin. Käytännössä en tiedä, onko valinnallani merkitystä kanojen kohtelun kannalta - teoria ja käytäntö voivat olla eri asioita, eikä "vapaina" markkinoitujen kanojen oloista siltikään voi olla varma - mutta ainakin pyrin kulutustottumuksillani lähettämään viestin, että tuotantoeläinten kasvatusolosuhteilla on minulle väliä.  

Mahtavaa. Taidan laittaa jotain kotitanssimusiikkia soimaan ja lauleskella menemään, samalla kun siivoilen. Arja Korisevan sanoin: "Tanssin kattojen yli noin sekä näin /kuuta suukotan/ se on mun ystäväin..." Harmi, ettei youtubesta löydy tätä biisiä, mutta jos sinulla on Spotify, kuuntele huviksesi Arja Koriseva - Kattojen primadonna. Saat tän fiiliksen talteen! Biisi on hyvä myös energiseen siivoukseen, vink vink.

On raskasta olla näin ailahtelevainen. Eiköhän tämäkin päivä vielä suruksi muutu. Sitä ennen on kuitenkin laitettava töpinäksi. Matot ulos, koira kävelylle, pyykit koneeseen. Lauantaista kaikki irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti